Maamme eturivin jazz- ja viihdelaulajiin kuuluva Sari Aittokoski vetäisi ravintola Solmussa upean setin.
Samoin on tehnyt Sari Aittokoski, jonka poikkeuksellisia kykyjä ei esimerkiksi Kansallisooppera ole pystynyt tajuamaan. Molemmat esiintyivät tässä tilaisuudessa loistavasti.
Sari Aittokoski oli syvästi tuntevan Tigranan roolissa omimmalla alueellaan ja hänen kaunis mezzosopraanonsa soi puhuttelevana.
Sari Aittokosken laulannassa on hämmästyttävintä hänen äänensä tummuus ja voima. Hänen esiintymisessään ilahduttaa suomalaisittain poikkeuksellinen uskallus heittäytyä musiikkiin pelkäämättä että kampaus kärsii.
Monia ehkä yllätti Sari Aittokosken hohdokkuus, vaikka hän on nostanut tamperelaisen oopperan tasoa monesti. Hänen Carmeninsa oli kujeileva, sensuelli ja lähes täydellisesti hienosointisella, harvinaisen tummalla mezzosopraanolla laulettu, maan parasta tasoa.
Mezzosopraano Sari Aittokoski on saanut kauniin ilmeikkään, suklaisen äänensä haltuun ja lauloi teknisesti varmasti ja tulkinnallisesti niin kypsästi, että yleisö oli myyty. Verdin lauluissa ja Habanerassa Bizetin Carmenista oli liikkuvuutta ja ilkikurisuutta, suosikkiaaria Saint-Saënsin Simson ja Delila -oopperasta ja Leonoran aaria Donizettin La Favoritasta esittelivät hienon äänenkäytön lisäksi sydämeen käypää tunneilmaisua. Aittokoski on valmis vaikka mihin suurten lavojen tehtäviin.
Aittokoski vakuutti. Sari Aittokoski on harvinainen äänityyppi, syväsointinen ja tumma altto. Hän on saanut arvokkaan instrumenttinsa entistä paremmin hallintaansa, ja Bachin jouluoratorion aariat vakuuttivat uhkeudellaan.
Toinen nimi, jonka puolesta voisi lyödä vetoa, on altto Sari Aittokoski. Näin syviä ja tummia alttoääniä ei Suomeen ole vähään aikaan ilmaantunut. Myös ilmaisun väkevyyttä riittää. Sen osoittivat Bachin jouluoratorion aariat.
Sari Aittokosken vahva suoritus toi rooliin lisää pontta ja uskottavuutta. Aittokoskella on jännittävän tumma mezzosointi, joka yhdessä voimallisen näyttämöllisen läsnäolon kanssa suo hänelle kaikki edellytykset mielenkiintoiseen uraan.
Omaa luokkaansa oli Sari Aittokoski, jonka intensiivisen tumma ja upeasti soiva mezzosopraano sekä niin komiikkaan kuin vakavuuteenkin taipuva näyttämötyö tekivät naispääroolista Annasta teoksen todellisen voimakeskuksen.
Aittokoski on huomattava lahjakkuus näyttelijänä.
Sari Aittokoski oleskeli ja kujeili lavalla valloittavan vapautuneesti. Hänessä oli Annan rooliin tarvittavaa päättäväisyyttä ja mezzo soi loistokkaasti.
Sari Aittokoski vastaparina sen sijaan laulaa hyvin valmiilla, moneen muotoon ja ilmeeseen taipuvalla mezzollaan.
Sari Aittokoski Annana oli vuorostaan nainen, jonka kaunista ääntä kuunteli ilolla.
Sari Aittokoski oli niin äänellisesti kuin ulkonaisesti erinomainen.
Of the principals, Sari Aittokoski as Anna was perhaps slightly ahead of the rest in terms of both singing and acting.
Föreställningens altt i allo är Sari Aittokoski, som med sin mörka och märgiga mezzo ger både stadga och många dimensioner åt Annas gestalt.
Solisteista selvästi vahvin oli Sari Aittokoski Annana. Persoonallisen värinen ja vahva mezzo, melkeinpä altto, lupaa hänen uralleen hyvää.
Näyttämön vakuuttavin naishahmo oli kumminkin Sari Aittokosken prinssi Orlofsky. Aittokoski lauloi roolinsa hienosti ja teki prinssistä kiehtovan monitahoisen hahmon, huumoriakaan unohtamatta.
Tykästyin kovasti myös Sari Aittokosken uljaaseen ääneen ja hänen tapaansa rakennella omituisesta, kaikkeen kyllästyneestä ruhtinas Orlovskystä kiinnostava tyyppi. Slaavilainen korostus oli herkullisen hauska, ja viiksin silatusta salskeasta olemuksesta välittyi sekä ylhäinen syntyperä että hyvää vauhtia etenemässä oleva dekadenssi.
Peppipitkätossumainen Sari Aittokoski kirvoitti esityksen parhaat naurut päättömiä puhuvana talonpoikaistyttönä.
Sari Aittokoski lauloi kuplettinsa vaikuttavasti äänellä, joka on lajissaan vertaansa vailla.
Toinen onnistunut salonkikomedian perustyyppi oli Sari Aittokoski venäläisenä ruhtinas Orlofskynä, josta muhkeaääninen mezzosopraano teki mainion salonkileijonan kuvatuksen aksentilla ja ilman.
Sari Aittokoski oli oivallinen maalaistyttönä.
Ilman vierailevaa Sari Aittokoskea kokonaisuus olisi ollut paljon ontuvampi. Aittokoskella on hieno, vaativiin tehtäviin ja suurille estradeille viittaava materiaali.
Sari Aittokosken todella upeasointinen ja näyttämöllisesti täysin hallittu prinsessa kelpaisi sellaisenaan mihin oopperataloon hyvänsä.
Sari Aittokoski som tolkade mostern hade en mustig låg röst med imponerande volym.
Pienemmistä rooleista jää mieleen Sari Aittokosken ruhtinatar.
Altto Sari Aittokoski La zia principessan osassa väläytteli epätasaisen suorituksen lomassa vallan lupaavia mahdollisuuksiaan.
Om Aittokoskis stora röst hittar sin slutliga placering, har den möjligheter att gå långt.
Muista laulajista erityisesti Sari Aittokoski rouva Quicklynä teki vaikutuksen täyteläisellä äänellään ja herkullisella roolin karakterisoinnillaan.
Uusitalon ohessa kannattaa mainita erityisesti Sari Aittokosken Mrs Quickly.
Esimerkiksi Sari Aittokoski latasi rooliinsa huikeaa energiaa.
Sari Aittokoski teki heti aloitusaariassaan rajun vaikutuksen: suuri, tumma, kiinteä aito mezzosopraano ja vangitseva näyttämöolemus. Hänen äänensä on tyypiltään harvinainen, soinniltaan todella hieno.
Ääniala on harvinainen kontra-altto, johon Sari Aittokoski onkin kehittänyt merkittävästi energiaa ja hyvää hallintaa.
Vanhan kanan mietteissä laulava Sari Aittokoski on erinomainen.
Sari Aittokosken tumma ääni kuulosti näissä tiloissa valtavalta ja siinä on harvinaista aitoa alttosointia, jonka kultivointia kannattaa jatkaa.